JÄRKYTTÄVÄ PIHA SEKÄ AJATUKSIA ARJESTA



Siis A P U A ! En voi luultavastikaan riittävän hyvin kuvailla, miltä meidän pihalla näyttää. Aivan hirveältä. Koko etupiha on myllätty nyt auki, kaivettu ja puita kaadettu, tongitu ja revitelty. Siellä se nyt on, kaiken sen kaaoksen jälkeen, uusi ja eheä imetyskenttä. Eipä arvattu taloa laajentaessa tälläiseen vielä joutuvan, mutta niin vain laki sanelee. Nyt voinee hyvillä mielillä huokasta ja todeta, että ainakin nämä asiat ovat nyt kunnossa vaikka pattiin otti ajatus ns.turhasta työstä. 

Aikani huokailtua ja asiaa harmitellessa ajattelin, etten ainakaan tänä kesänä edes mieti pihamaan kohtaloa. Olkoot. Keskityn nyt näihin muutamiin alueisiin täällä, joita olen aloittanut ja teen ne loppuun niillä rahkeilla, millä pytyy. Kertakaikkisesti aivan liian iso pala purtavaksi tuo iso lämpäre kaaosta! Kasvimaalle onkin nyt jo tullut kaikkea pientä kivaa, tein sinne mm. pienen nuotiopaikan illan myöhäisiä tunnelmointeja varten tiilistä ja kivistä. Hahmottelin myös pientä pergolaa siihen puutarhavajan ja nuotiopaikan välille - ai että siitä hyvä tulee! Kylläpä näen siinä jo mukavat iltamat yhdessä perheen kanssa istuskellen.




 

Perheen kanssa ollaankin jo päästy vähän mökkitunnelman makuun: mieheni vanhemmat ovat aloittelemassa jo mökkikautta ja sinne pääsee nyt vähän useammin piipahtamaan, mitä talvella. Että niin nautin noista mökkipäivistä! Vaikka meillä onkin melkonen puusavotta siellä meneillään ja sehän kestää varsin läpi koko kesän, niin kyllä vaan nautin, kun sinne pääsen! Me ollaan ihan pienestä pitäen pistetty puuta pinoon ja klapia kannettu liiteriin, ihan niin varhaisesta iästä saakka mitä suinkin kykenen muistamaan. Tätä perustyötä ja puuhastelua haluaisin kovasti siirtää omille lapsillenikin, että he näkevät sen, ettei kaikki tosiaan tule valmiina pöytään - työtä joutuu tekemään ihan niinkin simppelin asian eteen, kuin lämpö.












Meillähän oli maatila lapsena, ja työtä oppi kyllä tekemään vallan toisella tavalla, mitä omat lapset ( valitettavasti ) nykyään. Äitini piti huolen siitä, että kaikkea tehtiin ja kaikessa oltiin mukana sen mitä pystyi - heinäpellolla ajelin minäkin traktoria ja lava-autoa sen minkä jalat vaan polkimille ylsi. Pitkiä päiviä aamusta iltaan. Nyt koetan ottaa oman jälkikasvuni mukaan edes näihin pieniin arjen askareisiin vaikka ah, niin helppoa sen on tehdä vaan itse! Siinäpä ei lapset kovin kummoista evästä elämään saa, jos oppivat kaiken valmiina pöytään saavan.

Mukavaa toukokuuta teille sinne, kohta alkaa kesän hulinat monella tapaa niin töissä kuin kotonakin! Tulkoon siitä antoisa ja riemukas ja toivotaan kesästä kaikin puolin ihanaa :)

You May Also Like

0 kommenttia

Kiitos ihanasta kommentistasi, nähdään pian uudelleen! :)