AJATUKSISSANI, YSTÄVÄ






Rehellisesti sanottuna olen maailman huonoin ystävä - jos tapaamiset ja yhteydenotot sen määrittelevät. Saatan viettää viikkoja, ehkäpä jopa kuukausia ottamatta yhteyttä ystäviini, ilman, että itse pidän sitä järin outona. Miksikö? Hmm, tätä olen pohtinut aika paljonkin elämäni aikana, ja näin vanhemmiten en pidä sitä enää kovin outonakaan.

Ystävyys merkitsee itselleni kahdenlaisia ystäviä: minulle riittää ne harvat ja valikoidut ( en sano valitut, koska ystäviäni en varsinaisesti voi itse valita, ne tulevat elämäääni ja ne tärkeimmät jäävät siihen ), en ylläpidä aktiivista ja laajaa ystävyysverkostoa. Nämä ystävät ovat minulle niitä, joita tapaan valitettavan harvoin jopa, ja joille soittelen ja kyselen kuulumisia. Joiden kanssa käydään läpi painavaa sanaa. Voisin nämä laskea helposti yhden käden sormilla.

Sitten ystäväpiiriini kuuluu niitä, joita en luultavasti näe koskaan. He ovat joko ilmestyneet elämääni matkan varrelta opiskeluajoiltani tai töistäni, tai näin nykyään somemaailmasta. Tässä piileekin se koko ystäväsuhteiden omituisuus, koska nämä ovat taas niitä, joiden kanssa höpöttelen niitä näitä jopa päivittäin somessa. Tämä höpöttely on kepeää, hulvatonta ja pikaista. Välillä jokin pieni raotus painavasta sanasta.

Nuorena podin huonoa omaatuntoa ja mietin todella, miksi joillekin vuosien saatossa kertyneet yhstävyyssuhteet ovat aktiivisia ja ystäväpiirit ovat laajoja, joiden kaikkien kanssa pidetän päivittäin yhteyttä - miksi itseltä hujahtaa helposti pitkäkin aika ilman yhteydenpitoa? Ja miksi osa ystävistäni vaan jää jonnekin matkan varrelle, jopa niitäkin, joista joskus on tullut tärkeitä? Tähän syy on varmastikin siinä, että viihdyn yksin. Se ei ahdista saati pelota, se ei tunnu siltä, että jotain puuttuisi tai jäisin jostain paitsi. Tästä johtuen en välttämättä pidä yheyttä ystäviini niin paljon, kuin osa heistä haluaisi ja tarvitsisi, siksi oma ystäväpiirini on ollut hyvin vaihtuvaa. Enkä todellakaan puhu siitä, että kylmästi unohtaisin, niin vain tapahtuu.

Siihen rinnalle kyllä tarvitsen ystäviäni, tarvitsen jutustelua ja elämän ylä- ja alamäkien pohtimista. Ja kyllä, he ovat minulle tärkeitä, vaikka heitä on vain muutama ja vaikka en heitä joka päivä muistaisikaan - ajatuksissani te kyllä olette! Ehkäpä juuri tämän takia omiin ystäviini kuuluu vain muutamia tärrkeitä ihmisiä, ihmisiä jotka eivät harmistu siitä, että muistan heitä harvoin. He tietävät, ettei se johdu laisinkaan siitä, ettenkö välittäisi, vaan ihan vain omasta minästäni, minusta ja minun luonteestani. Molemmat ystävyystyypit ovat tärkeitä, toiset niitä nopeita ja hetkellisisä piipahduksia näkemättä, ja toiset syvällisempiä ja pidempiä - molemmat yhtä tärkeitä. 

Hyvää ystävänpäivää ystäväni, hyvää ystävänpäivää myös teille lukijani <3


You May Also Like

1 kommenttia

Kiitos ihanasta kommentistasi, nähdään pian uudelleen! :)