AINA KAMERA KÄDESSÄ // ALWAYS TAKING PICTURES















" Taitaa olla ammattitauti tuo kameran kanssa kulkeminen? Koko ajan ottamassa kuvia."

Tiedä sitten ammattitaudista, mutta kyllä tuo kamera tuppaa aika usein kulkemaan matkassa. Ja kuinka monta kertaa onkin harmittanut, kun se ei ole ollut mukana! Varmaan riesaksi asti kuvasin Helsinki visiitillä, mutta jos ei kuvaa, ei kehity. Mitä enemän kuvaa ( vaikka osa olisi ihan täyttä sutta ja sekundaakin ), sitä enemän laskee kynnys mennä keskelle tilanteita, rentoutua ja uskaltaa. Hyvät kuvat eivät tule koko aikaa seinän vierustalla seistessä.

Mutta missähän se raja menee? Milloin ollaan liian iholla? Muutamat hautajaiset kuvanneena, voin kertoa, että siellä kuvaustunnelma on hiukan eri, kuin häissä. Täytyy osata olla huomaamaton ja kunnioittava, ei ( tai minä en ainakaan uskalla vielä ja täytyykö edes? ) pidä tunkea liian liki. Häissä onkin sitten eri asia, siellä voi hullutella kuvauskulmien kanssa!

Ensikesälle on tullut tosi kivasti jo hääkeikkoja, tuntuu huikean hienolta, että tässä vaiheessa, vasta aloittaneena, kuvani innostavat ihmisiä ja juuri minut halutaan kuvaamaan. Oma tyylini ja kuvaustapani on vielä kovin raakile, mutta se kehittyy koko ajan pitkin matkaa. Kalustokin paranee aina sitä mukaan, kun rahkeet riittävät ( no ensikesäksi haaveilema objektiivi kyllä jää odottamaan, 6300e hintalapussa oli hitusen liikaa..).

Jos sinä tilaisit itsellesi kuvaajan juhliin, mitä erityisesti toivoisit? Mikä on se "juttu", mikä kiinnittää huomion? Tämä kiinnostaa kaikista eniten :)

Sirpa


PS. Bloggeri onnistuu kyllä niin suttaamaan osan kuvista...mikähän ihme siihen auttaa??

You May Also Like

0 kommenttia