Porkkana pärjäsi.

"Ai että kasvimaa? No, kyllä se into siitä kuule vielä hiipuu."

No ei ainakaan vielä. Itse asiassa ajatukset pyörivät jo ensikevään kasvimaaprojektissa - hieman parempi versio tämän kesän mitättömästä läntistä. Tämä pieni kokeilu tuotti kuitenkin yllättävän hyvin satoa - jopa porkkanat kasvoivat salaatin ja herneiden rinnalla. Olisivat varmasti kasvaneet enemmänkin, jos olisin raaskinut harventaa pikkuisen enemmän taimen alkuja. Tyssikin on tykännyt kovasti - näitä herkkuja kun saa napostella ilman insuliinipistoksia. Mukavaa, että saapi napostella jotakin ilman mittauksia, arviointeja, verensokerin ihmettelyjä ja pistoksia. Tyssin herkkuiksi onkin muodostuneet kurkut, tomaatit ja porkkanat! 






Noh, ainut joka EI pärjännyt (joka kyllä harmittaa) on sitten se avomaakurkku. Viimeinen noutaja kurkuille oli isäntä, joka ajella hurruutti ruohonleikkurilla nurmikolle levinneiden kurkuntaimien yli. Sinne meni. 

Mitäpä tästä opin? Ensi keväänä siemenet ajoissa itämään, PALJON isompi kasvimaa (kyllä sitä tilaa pitää olla kasvaakin), mielellään aidattu sellainen (ei ajele isäntä yli ei) ja tyssin kun on jo tänä kesänä nähnyt, missä ja miten ne herkut kasvaa, voinkin huomaamatta koukuttaa hänet kasvimaalle kanssani kitkemään!

Kevättä odotellessa,

S

You May Also Like

7 kommenttia

Kiitos ihanasta kommentistasi, nähdään pian uudelleen! :)