Säätämisen ihanuus

Jos isäntä olisi ollut näkemässä, hän olisi nauranut partaansa. Taas. Oli nimittäin sellasta säätämistä jälleen. Visio oli päässä - tosiasiat vaan päättivät olla toteutusta vastaan. Niin kun yleensä, kun lähtee tekemään asioita ilman suunnitelmaa.

Valaisimet ovat vaihtaneet paikkaa mikä mihinkin ja keittiön vativalo joutui sitten komeroon. Aikansa pyöri jaloissa niin johonkinhan se piti sieltä asentaa. Kahta roikkavaloa olin suunnitellut mielessäni tuohon keittiön ikkunalle työvaloiksi, mutta päätinkin sitten laittaa pelkästään yhden vadin kera. Siitä se säätäminen sitten alkoikin eikä loppua näkynyt...




Vadin reiät oli tehty aikaisemman valosysteemin mukaan eikä se meinannut sitten natsata roikan kanssa millään. Eikä tullut siinä ispiraation vallassa kiinnitettyä huomiota tuohon roikan johdon pituuteen - sitähän riittää ja pitkän matkaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan (loputtoman säätämisen jälkeen) ylimääräinen johto on nätissä mytyssä katonrajassa sekä peltihärpäkkeen alla. Kelpaa.






Niin ja tosiaan. Pitäähän se kätevä työvalo saada palamaankin. Nappula nimittäin on sijoitettu roikan kahvaan, joten sitä ei niin vain sieltä sammutellakaan. Johto kulkee nyt sitten nätisti pistorasialle ja jos valoa kaipaa niin naps vain, johto seinään. Huomatkaa lievä ironia. Luultavasti olen ainut joka tätä valoa ikinä käyttää.

Kaikesta huolimatta valosta tuli oikein oikein kiva! Empä tiedä olisiko pelkkä roikka ilman vatia lähellekään näin onnistunut!

Joskus vaan kannattaa säätää.

Terkuin,

S


You May Also Like

4 kommenttia

Kiitos ihanasta kommentistasi, nähdään pian uudelleen! :)