Pieni "puutarha" onnistuminen

Onnettoman puutarhapeukalon omaavana, en juurikaan ole tuosta puutarhahommelosta hirveämmin perustanut. Tämän kesän kiviurakointi onkin ollut se suurin innostus ikinä. Kukat kun tuppaa nuupahtamaan, kuivumaan ja kuolemaan. Eikä kyllä oikein ole innostustakaan ollut kukkapenkkeihin. Vaan jotakin kukantynkää sitä piti jälleen suurella yrityksellä laittaa kasvamaan ja kaappas! Ovat hengissä vieläkin - loistavaa!






Unelmieni puutarha olisi kivikkoinen, salamyhkkäinen, täynnä pieniä koloja ja piiloja, vähän vähemmän nurmikkoa, sitäkin enemmän kiviä, mehikasveja, havupuita ja lintualtaita. Ehkä joku päivä vuosien saatossa se siihen pisteeseen pääseekin. Jokainen kivi kun on itse sinne kannettava ja jokainen lapiollinen itse kaivettava. Noh, urakka on aloitettu, siitä se lähtee.



Pieniä myönnytyksiä olen tuon unelmien puutarhan suhteen tehnyt, sillä sinne saattaisi päästä myös joitakin kukkia. Ruukkukukat ovat sen verran hyvin hengissä tänäkesänä pysyneet, jotta saatan jopa pienesti luottaa itseeni - ehkä ne pystyn hoitamaan. Pionit. Niitä sinne tulisi. Ehkä kuunliljoja ja jopa ruusuja.








Siellä olisi myös kunnon kasvimaa. Iso. Perunoita, kurkkua, kurpitsaa, porkkanoita, salaattia ja muita tuikitarpeellisia eväitä hengissä selviämiseen. Omenapuu (jonka pahuksen pupu on syönyt jo kahtena talvena peräkkäin, mutta silti taas kasvattaa uusia oksia. Sitkeä on.) sekä marjapensaita.







Nyt selvitään näillä pienillä eväillä tämä kesä. Ovat sentään lähtenee kasvamaan vaikka pienesti pelkäsin..Ehkäpä minussa kasvaa sittenkin pieni puutarhuri.

Terkuin,

S

PS. Chilit tekevät jo satoa!


You May Also Like

6 kommenttia

Kiitos ihanasta kommentistasi, nähdään pian uudelleen! :)